Isomuurahaiskuoriainen (Thanasimus formicarius)
Takaisin/back

Päivitetty
1.1.2004
Heimo Cleridae, kirjokuoriaiset
Ilpo Mannerkoski

Kirjokuoriaiset ovat melko pieniä, värikkäitä kovakuoriaisia. Ruumis on yleensä pitkänomainen, pitkän pystyn karvoituksen peittämä. Tuntosarvissa on useimmilla lajeilla kolmijaokkeinen nuija. Suomalaiset lajit ovat petoja tai kuolleen eläinperäisen aineksen syöjiä. Suomessa lajeja on vähän, etelämpänä lajimäärä kasvaa nopeasti, varsinkin pistiäisten pesissä eläviä Trichodes -lajeja on runsaasti. Hyvä kirja laajemmaltakin alueelta kerätyn materiaalin määrittämiseen on: Gerstmeier, R. 1998: Checkered beetles. Illustrated key to the Cleridae and Thanerocleridae of the Western Palaearctic, 241 s. Siinä on myös hyvät värikuvataulut.

Thaneroclerus buqueti i
Yksivärisen tumman punaruskea, 4,7 - 6,3 mm. Peitinsiivet melko lyhyet, niiden etuosassa lähellä liitoskohtaa pitkittäinen painuma. Tuntosarvissa löyhä kolmijaokkeinen nuija. Luetaan kuuluvaksi erilliseen heimoon Thanerocleridae, jossa ei ole muita Euroopassa tavattuja lajeja. Kosmopoliitti, alun perin kotoisin Kaakkois-Aasiasta, elää varastoissa ym. petona saalistaen monia elintarviketuholaisia. Suomessa vain vakiintumattomana tulokkaana elintarvikkeiden mukana.

Tillus elongatus, vihikuoriainen 40
Pitkänomainen, 6 - 10 mm pitkä laji. Etuselkä pitkä ja kapea. Tuntosarvet sahamaiset. Peitinsiivet koiraalla tasaleveät, naaraalla takaosassa leveämmät. Sinimusta, naaraan etuselkä punainen. Koiraita tavataan selvästi naaraita harvemmin. Elää petona jumien käytävissä, sekä rakennuksissa että metsässä. Sekä havu- että lehtipuilla. Lehtipuilla isäntinä ilmeisesti sekä Ptilinus fuscus että Anobium rufipes, kuusella Anobium thomsoni, jonka seurassa olen tavannut kuusen kuoren alla sekä aikuisia että toukkia. Rakennusten seiniltä ja sisältäkin tehdyt havainnot viittaavat siihen, että elää siellä Hadrobregmus-lajien seurassa. Melko harvinainen Etelä- ja Keski-Suomessa.

Opilo domesticus, tupakirjokuoriainen i
Pitkänomainen laji, 6 - 12 mm pitkä. Muistuttaa muodoltaan vihikuoriaista, selvin ero värityksessä. Tuntosarvet hoikat, eivät sahamaiset. Kärkijaokkeet hieman muita paksummat, mutta eivät muodosta selvää nuijaa. Yleisväritys ruskea, pää, etuselkä, iso täplä peitinsiiven etuosan ulkoreunassa ja leveä poikkivyö peitinsiipien takaosassa tummemmat. Elää rakennuksissa jumien ja tupajäärän Hylotrupes bajulus petona. Tavattu ainakin Helsingissä 1940-luvulla vakiintumattomana tulokkaana.

Thanasimus formicarius, isomuurahaiskuoriainen 4
Mustan, punaisen ja valkoisen kirjava, litteähkö, muurahaista muistuttava kovakuoriainen. Pituus 7 - 12 mm. Vatsapuoli on kokonaan punainen. Peitinsiipien etuosan valkoisen poikkivyön etupuolella on aina mustaa. Elää havupuilla kaarnakuoriaisten petona. Suosii mäntyä, mutta tavataan usein myös kuusella. Aikuiset kuoriaiset partioivat kuolevien puiden tai kuorellisen puutavaran pinnalla ja syövät iskeytymään tulevia kaarnakuoriaisia. Ytimennävertäjät (Tomicus) ja kirjanpainajat (Ips) ovat mieliravintoa. Vaaleanpunaiset toukat, joilla on peräpäässä tummat haarukkamaiset ulokkeet, elävät kaarnakuoriaisten käytävissä syöden niiden munia ja toukkia. Yleinen koko maassa.

Thanasimus femoralis, pikkumuurahaiskuoriainen 15
Kuten edellinen laji, mutta keskiruumiin vatsapuoli on musta. keskimäärin vähän pienempi, pituus 6,5 - 9,5 mm. Peitinsiipien tyviosan pisteet ovat pienemmät. Peitinsiipien etuosan valkoisen poikkivyön edestä voi musta väri puuttua kokonaan, mutta joillakin yksilöillä mustaa on leveältikin. Sääret yleensä vaaleammat. Elintavat kuten edellisellä, mutta suosii selvästi kuusta. Aikuisia kuoriaisia näkee paljon isomuurahaiskuoriaista harvemmin, eivät juuri tule puutavarapinoille. Toukkia löytää kuitenkin hyvin yleisesti pystyyn kuolevien kirjanpainajien asuttamien kuusten kuoren alta. Toukat vaaleanpunaisia, muuttuvat isoina vihertäviksi, kotelo vihreä. Syksyllä ja talvella isot toukat kerääntyvät puun tyvikaarnan alle lähelle maan rajaa. Melko yleinen lähes koko maassa.

Tarsostenus univittatus i
Pieni, 3 - 5 mm pitkä, kapea laji. Väriltään tummanruskea, peitinsiivissä keskikohdan takana kellanvalkoinen poikkivyö, joka yleensä on keskeltä katkennut. Kosmopoliitti, tavattu Suomessa pari kertaa puisessa pakkausmateriaalissa kulkeutuneena. Elää petona huppukuoriaisten (Bostrychidae) ja kairakuoriaisten (Lyctidae) käytävissä.

Korynetes caeruleus 100*
5,0 - 6,5 mm pitkä, kokonaan sininen kuoriainen. Tuntosarven keskiosa ja nilkat ruskehtavat. Muistuttaa siniluukuoriaista (Necrobia violacea), on vähän kapeampi ja pää on etuselkään verrattuna kapeampi. Helpoin tunnistaa tuntosarven nuijan perusteella, se on löyhempi ja huomattavasti kapeampi kuin luukuoriaisilla, jaokkeet eivät ole juuri pituuttaan leveämpiä. Leuka- ja huulirihmojen kärkijaokkeet ovat kolmiomaiset, luukuoriaisilla kapeat, melko tasaleveät. Peitinsiivissä on poikittainen painuma. Elää sekä luonnossa kuolleissa havupuissa, että rakennuksissa. Elää jumien käytävissä petona. Suomessa tavattu vain kaksi kertaa, Perniö (W. Hellén) ja Kouvola 1953 (J. Taarna). Tunnettiin myös nykyrajan takaa Karjalasta.

Necrobia ruficollis, kirjoluukuoriainen 80
Kaksivärinen: etuselkä, peitinsiipien tyviosa ja raajat punaruskeat, muuten metallinsininen, joskus sinivihreä tai sinimusta. Pituus 4 - 6 mm. Elää vanhoilla luilla ja muulla pilaantuvalla eläinperäisellä aineksella. Kautta maailman tavattava kosmopoliitti. Suomessa harvinainen, tavattu vain sisätiloissa, esim. varastoissa, toisinaan vakiintuneena.

Necrobia violacea, siniluukuoriainen 6
Kokonaan metallisen sininen, tuntosarvet ja raajat mustat. 4 - 5 mm. Elää vanhoilla luilla, kuivissa raadoissa, komposteissa ym. Peto. Sukunsa yleisin laji, tavataan koko maassa pohjoisinta Lappia myöten. Lentelee aktiivisesti, joten tulee toisinaan kenttähaaviinkin, istuskelee usein ulkorakennusten seinillä.

Necrobia rufipes 80
Kuten edellinen laji, mutta raajat ja tuntosarvien tyvet kellanpunaiset. Etuselän reunat säännöllisemmin pyöristyneet. 4 - 6 mm. Kosmopoliitti laji, tunnetaan yleisesti öljypitoisten kasvien varastotuholaisena. Elää kuitenkin myös siniluukuoriaisen tapaan eläinperäisellä materiaalilla sekä sisätiloissa että luonnossakin. Ilomantsissa toimivalla riistantutkimusasemalla runsas sisätiloissa. Itse olen tavannut lajin luonnossa Savonlinnassa keskelle metsää haudatun naudan esiin kaivetuilla luilla. Lisäksi minulla on yksilö, joka on otettu Norjan puolella Rastegaissa-tunturilta. Lajin voi siis tavata lähes missä tahansa, se on kuitenkin hyvin harvinainen.
Kesällä 2003 laji löytyi Suomesta tiettävästi kahdesta paikasta: Virolahdella pidetyn kovakuoriaisseminaarin yhteydessä kalajätetunkiosta ja Juvalta sisätiloista keittiön liesituulettimen ulkopinnalta (P. Martikainen).