Nykyaikaa
Ita-Afrikassa
(1994)
Helletta Tarangiressa
Ngorongoron esihistoriallinen tunnelma alkaa haihtua, kun Land Rover suuntaa takaisin Itaan. Viimeinen kansallispuistokohteemme on Tarangire, joka sijaitsee hautavajoaman pohjalla. Kuivaa on, ja kuumaa (syvalla varjossa +34o C).
Kansallispuiston keskella virtaa Tarangirejoki. Puiston elainten elama nayttaa olevan jatkuvaa reissaamista: joelle juomaan, kauemmas etsimaan ruokaa, joelle juomaan,... Reissaamisen vaikutelmaa tehosti se, etta elaimet kulkivat jonoissa. Norsut omassa jonossaan, ja pienemmat omassaan. Yhdessa seuraamassani jonossa on yli 100 elainta: gnut ensin, seeprat sitten.
Syotavan kasvillisuuden loytaminen on elukoille todellakin tyon takana. Ihmeellisinta on, etta maastossa lojuu kuolleiden elainten raatoja, joissa on nahka ja jopa lihaa jaljella!
Puhtaanapitojarjestelma ei toimi: ilmeisesti hyeenat ja muutkin pedot ovat muuttaneet kosteammille seuduille, ja kasvinsyojien kuolleisuus on suuri. Toisin kuin Kenian puolella, Tansanian puistoissa vartijat eivat harvenna elainkantoja.
Taidamme ajaa autolla yhden norsun suunnitellulle kulkureitille. Norsu lahestyy autoamme selvasti arsyyntyneena. Se tulee 15 metrin paahan, ja yrittää kiertaa auton etupuolelle. Talloin kuljettajamme Louis painaa kaasua. Norsua ei saa paastaa auton eteen, silloin autolla ei paase karkuun. Jos norsu paasee kiinni puskuriin, on sammutettava moottori ja oltava hiljaa. Muuta ei ole tehtavissa.
Tatahan norsu juuri yrittaa. Louis oli kuitenkin valppaana, ja norsu tyytyi kiertamaan automme takapuolelta. Toiseltakin puolelta voisi viela paasta eteen, mutta Louis on taas valppaana, ja norsu paattaa sittenkin lahtea juomaan.
Tarangiren suurin ihme on keskella kuivaa eramaata, kansallispuiston sisalla sijaitseva loistohotelli eli Lodge. Baarin terassilta avautuu monta neliokilometria jokilaaksoa elefantteineen. Helpoin tapa tutustua villiin luontoon on siis menna kiikarin kanssa baariin ja tilata olut. Jokilaakson nahtavyyksien lisaksi voi tutustua terassin nahtavyyksiin.
Liikennetta Tansaniassa
Hollantilainen matkaseuramme jaa viela yoksi Tarangireen, ja meidat budjettimatkalaiset haetaan matkatoimiston toisella lantikalla.
Hollantilaisia ei kay kateeksi - leiriytymispaikka on hyvin kuuma, kuiva ja aukea. Lantikkamme etenee hyvaa vauhtia - matka Tarangiresta Arushaan on melkein kokonaan asfallttitieta.
Kova vauhti jatkuu viela tullessamme kaupunkiin. Ihmettelen raskaan maastoauton vauhtia. Viela enemman ihmettelen, kun kuljettajamme lahtee ohittamaan toista reippaasti liikkuvaa ajoneuvoa taajama-alueella.
Vauhtimme taitaa olla taajamassa n. 80 km/h. Istun edessa. Nakokenttaan ilmestyy polkupyorailija, johon tormaamme. Taman jalkeen tormaamme kadun varteen pysakoityyn autoon.
Onnettomuuden jalkeen paikalle ilmestyy vakijoukko. Joku kysyi aanekkaasti "Where is the Killer?" Onneksi kukaan meista valkoisista ei ollut ajanut. Vakijoukko alkaa hokea meille turisteille "Sorry, we are so sorry!!" - heista on ikavaa, etta olemme joutuneet mukaan onnettomuuteen. Olen varuillani varkaiden varalta halinan keskella.
En enaa nae polkupyoralla ajanutta poikaa. Kaverit sanovat, etta han oli seissyt onnettomuuden jalkeen - auto oli onneksi osunut vain pyoraan, ei poikaan. Ajattelen, etta pitaisi kai jaada odottamaan poliisia, mutta Afrikkaa paremmin tuntevat kaverini sanovat, etta nyt lahdetaan.
Reput pykalaan, ja kavellen kohti kaupungin keskustaa. Viiden minuutin kavelyn jalkeen matkatoimistomme markkinointipaallikko ajaa vastaan toisella autolla, ja poimii meidat kyytiin. Ajamme takaisin onnettomuuspaikalle - myyntitykki halusi varmistua, etta auton alle jaanyt pyorailija oli OK - sitten majoitumme hotelliin.
Arvelen, etta poliisi saattaa tulla kysymaan jotain onnettomuudesta. Kreikkalaiset kaverini ilmoittivat, etta he eivat kuitenkaan tieda mitaan, koska he nukkuivat takapenkilla. Poliisia ei illalla kuulu, ja seuraavana aamuna poistumme maasta.
Kiertomatkalla Keniassa
Matkatoimiston pikkubussi Nairobiin on paljon halvempi kuin DHL Express, tama ottaa 15 USD.
Namangan Kenian puoleisella raja-asemalla kayn kauppaa vanhan Masain kanssa. Paallani ollut T-paita vaihtuu Masai-nuijaan: molemmille osapuolille hyva kauppa. Lansimainen T-paita on Namangassa niukka hyodyke, samoin kuin akaasian oksasta tehty aito Masai-nuija Suomessa. Nuijaa ei ole viela (17.1.1994) tarvittu tositoimissa (siis mina en ole tarvinnut,siita vanhasta Masaista en tieda...).
Yovymme Nairobissa. Maanantaina 3.1.1994 alkaa Kenian Kiertomatka. Paatimme lahtea bussilla Nakuruun, joka sijaitsee hautavajoaman pohjalla n. 150 km Nairobista luoteeseen.
Poliisi kieltää meita menemasta linja-autoasemalle; meidat piestaan ja ryostetaan siella. Kaikkea sita puhutaan. Valkoisia miehia kylla katsotaan pitkaan, mutta jotkut jopa toivottovat suureen aaneen tervetulleiksi!!
Palkkaamme 20 shillingilla oppaan, joka vie meidat yksityisen bussifirman lahtopaikalle n. kilometrin paahan Kenya Bus Stationilta. Kreikan pojat vasyvat kavelyyn. Kysyn oppaalta Nakurun bussimatkan hintaa, ja han sanoo 130 shillinkia (11 mk).
Bussi loytyy, ja bussifirman omistaja ilmoittaa hinnaksi 400 shillinkia/henkilo. Kerron, etta hinta on 130 - poika kertoi. Vastaus oli: "That boy is crazy!! Nakuru is very far, the prize is 400!!". Tarjoan 200, ja tarjousta ei tietenkaan hyvaksyta.
Tassa vaiheessa pitaisi
lahtea kavelemaan. Kauppaa naet kaydaan Afrikassa nain:
1. Kysyt hintaa (400)
2. Esitat tarjouksen (130)
3. Korotat tarjousta (200) ja lahdet kavelemaan.
4. Kauppa syntyy: myyja huutaa peraasi ja hyvaksyy tarjouksesi.
Kreikkalaiset eivat kuitenkaan halua kavella - poikia vasyttaa. Minua sieppaa. Lahden kuselle ja annan heidan hoitaa neuvottelut - lopullinen hinta on sikamainen 350 Shs/henkilo.
Nakuru
Nakuru on aika iso kaupunki. Siella on kansallispuisto, joka kasittaa Nakurun jarven ymparistoineen. Puistossa on kaikkea sarvikuonoista alkaen, mutta se on kuuluisa flamengoistaan. Brittilainen kaveri, jonka tapaan pankissa, kertoo kuitenkin, etta jarvella oli nyt aika vahan flamengoja - lintuja on enemman "Elmenteita"-nimisella pikkujarvella Nakurun ja Naivashan puolivalissa, n. 15 km paassa. Ulkomaalaisten paasymaksu kansallispuistoon vuoden 1994 puolella on 20 USD/henkilo, Elmentatorille paasee ilmaiseksi. Molemmat jarvet jaavat kuitenkin kaymatta.
Majoituimme hyvaan hotelliin. Vesijohdot ovat tilapaisesti hiljaa koko Nakurun kaupungissa, mutta vetta luvataan klo 18, niinpa lahden lenkille klo 17. Ylitan rautatien ja juoksen kukkulan rinnetta ylospain. Loytyy monta jalkapallokenttaa ja luksustason golfkentta.
Golfkentan ylalaidalta on loistavat nakymat seka Nakurun kaupunkiin etta jarvelle. Golfkentan ylapuolelta alkaa metsa. 35 minuuttia kaupungista ylospain juostuani en ole viela paassyt kukkulan laelle.
Golfkentan sivulla maen rinteessa on hienoin asuntoalue, jolla olen kaynyt. Talot ovat todella luksusta. Joka talon ymparilla onaidattu puutarha, ja aidan sisapuolella koirat ja vartijat. Alueella kulkee aseistettuja vartijoita, jotka tervehtivat juoksevaa valkoista miesta iloisesti. Joillakuilla on Keniassa korkea elintaso. Kaupungissa nakyy todella kalliita Mercedeksia.
Lenkilta tultuani vesi on edelleen poikki. Onneksi olemme kalliissa hotellissa (3 hengen huone 20 USD = 115 mk); hotellilla on ylakerrassa oma sailio, ja siksi yksi suihkuista toimii.
Nakurussa on vastikaan avattu uusi disko, Coco Savana. Tapaamme diskonomistajan kadulla - moni muukin markkinoi paikkaa. Diskossa on eksoottinen sisustus - yksi fresko kuvaa pohjoista havumetsaa, toinen Manhattania.
Naisseurasta ei taaskaan ole puutetta - alan hiljakseen ihmetella, etta minkahan takia??
Nakuru on nasta. Vuokraamme auton ja kuskin 24 tunniksi, ja seuraavana aamupaivana suunnistamme lanteen poikkimain kohti Mt. Kenyaa.
Kikujujen mailla
Ajamme kukkulamaaston halki, n. 2300 m mpy. Seka ilmasto etta maisemat ovat erittain miellyttavia: vihreaa ja vehreaa maanviljelysseutua, valilla istutettua havumetsaa. Kukkulat keraavat sateita. Kahvia, teeta, maissia, vehnaa, perunaa, karjataloutta. Perunasta saadaan nelja satoa vuodessa. Kahvi ja tee ovat tarkeita vientituotteita, myos muita elintarvikkeita viedaan naapurimaihin.
Kenian 24-miljoonaisesta vaestosta kuuluu Kikuju-heimoon n. 14 miljoonaa. Kikujut ovat sivistyneita maanviljelijoita, ja asuttavat Kenian hedelmallisimpia alueita. Eurooppalaisten hallinto lopetti Masaiden harjoittaman terrorin jo sata vuotta sitten, joten mikas on ollut Kijujujen lisaantyessa. Paimentolaiselama sen sijaan on kovaa; Masaita on Keniassa vain n. miljoona, Tansaniassa 2 miljoonaa ja lisaksi jonkin verran Ugandassa.
Nyahururu- nimisessa paikassa on komeita vesiputouksia, jotka skottilainen tutkimusmatkailija Thompson "loysi" 1889. Aberdare Range - nimisen vuoren ja Mt. Kenyan valissa on valtavia karjatiloja. Toisin kuin Tansaniassa, joka on ollut naihin vuosiin asti sosialistinen maa, Keniassa on hyvin rikkaita ihmisia. Karjatilat ovat afrikkalaisten, eivat eurooppalaisten tai intialaisten omistuksessa. Nama ihmiset ovat entisia poliitikkoja tai muuten "eteensa katsoneita".
Tasa-arvo on Keniassa erilaista kuin pohjoismaissa. Autovero on 400%, mutta poliitikot ja professorit (!?) saavat ostaa yksityisautoja verotta. Tama johtuu siita, etta heilla on hyva ja korkea yhteiskunnallinen asema. Kansakunta tarvitsee heita. Lentokentat nimetaan istuvien presidenttien mukaan. Kun Nairobin yliopiston opettajat olivat vuoden vaihteessa lakossa; he lahettivat delegaation presidentti Moin puheille, jotta presidentti ei suhtautuisi heidan lakkoonsa negatiivisesti. Kahviloiden seinilla roikkuu Moin kuvia.
Paitsi poliitikkoja, Keniassa kohdellaan eriarvoisesti myos turisteja. Ratsioissa ei pysayteta autoa, jossa on musta kuljettaja ja valkoiset matkustajat.
Nanuyki
Mt. Kenyan lahella sijaitsee
Nanuykin kaupunki, jossa on n. 30 000 asukasta. Majoitumme
siistiin ja turvalliseen hotelliin:
- yhden hengen huoneet
- huoneessa vessa ja suihku
- lamminta vetta
- arabilalaistyylinen tasakattorakennus, katolta nakoala Mt.
Kenyalle
- muurin ymparoima, portilla suljettu ja vartioitu sisapiha
autoille.
Erikoista tassa hyvassa palvelussa oli, etta hotelliyopymisen hinta oli 100 shillinkia (9 mk) / henkilo.
Kaupungin keskustan ravintolassa neljan hengen lounaslasku on 514 Shs. Kaikki tilaamamme ruoka maksaa 314 Shs. 200 shillinkia on siis valkoisen miehen lisaa nimikkeella "1 lunch". Kysyn, mita ko. ruokalaji tarkoittaa, ja vastaus oli: "Okei". Kysyn uudestaan, ja vastaus on "Okei, Okei". Maksan 314 Shs.
Nanuykin kaupungissa reistailee sahkot. Se ei kuitenkaan tunnelmaa haittaa; illallisravintolassa loytyy akkia kynttiloita poytaan.
Mt. Kenya
Ajaimme kansallispuiston portille (n. 2500 m mpy). Puiston ulkopuolella on istutettua seetri- ja mantymetsaa; puuta korjataan sahateollisuuden kayttoon moottorisahalla ja laahusjuototraktorilla. Masait paimensivat karjaansa Mt. Kenyan rinteilla asti viela 30 vuotta sitten, kunnes nama alueet otettiin maanviljelyyn. Masait eivat viljele maata, joten alueelle muuttivat Kikujut. Masaiden aikaan vuoren rinteet olivat aukeita laitumia; metsat on istutettu viimeisen 30 vuoden aikana.
Lasken jareimmista havupuutukeista 60 kasvukausilustoa. Tama tarkoittaa n. 30 vuoden ikaa, silla joka vuosi on kaksi sadekautta ja kaksi kuivaa kautta.
Vuoren rinteella liikkuu vesikauriita ja puhveleita. Luonnontilainen kasvillisuus talla korkeudella on hyvin rehevaa sademetsaa, jossa liikkuminen kay painsa lahinna elainten tekemia polkuja myoten.
Nairobi
Kaikkeen tottuu ja oppii. Reissun lopussa Nairobikaan ei enaa ole hirvean pelottava paikka.
18 km kaupungin ulkopuolella on maatila, jota vuosisadan alkupuolella viljeli tanskalainen kirjailija Karen Blixen. Kenian turismi on hyotynyt Blixenin kirjoista aikalailla, ja Karen on lahes kansallissankari. Maatila toimii museona, mutta on sellaisena aika vaatimaton.
Nairobilainen matkatoimisto on halukas jarjestamaan retken tilalle hintaan 50 USD/henkilo. Kaymme museossa kolmeen pekkaan taksilla, ja reissun kokonaiskustannukset sisaanpaasymaksuineen ovat 6 USD/henkilo.
Nairobissa olen nahnyt elamani kauneimmat ihmiset. He eivat kuitenkaan oleet Kikujuja eivatka yleensakaan Kenialaisia, vaan Somaleja.
Somalit ovat sekoitus arabeja ja mustia afrikkalaisia, ja erittain onnistunut sekoitus. Tama tosiasia kay ilmi myos mm. Karen Blixenin teoksista; eurooppalaiset siirtolaiset Afrikassa vuosisadan alussa pitivat somalipalvelijoita hovimestareinaan.
Somaliassa vallitsevat levottomuudet ovat levittaneet somalikansaa ympari maailmaa. Mielestani naita pitkia, hoikkia ja ylvaan luontevasti kayttaytyvia nuoria naisia tulisi saada Suomeen niin paljon kuin mahdollista.
Ita-Afrikan yhteenveto
Ita-Afrikka on mielenkiintosin alue, jolla olen kaynyt: loistava ilmasto, miellyttavia ihmisia, rento ja ystavallinen ilmapiiri. Seka luonto etta ihmiset ovat kauneimpia, mita olen nahnyt.
Koyhyys ja rikollisuus ovat ikavia ongelmia. Afrikkalaiset ovat erittain taitavia huijareita. Monilta tuttaviltani on huijattu jopa satoja dollareita - joskus huijarit ovat esiintyneet poliiseina, tai jopa olleet poliiseja.
Vaaroja, vaikeuksia ja vastuksia liioitellaan helposti. Terveella varovaisuudella ja jarjen kaytolla parjaa - hyvaa onneakin saa olla, mutta siihen ei saa liikaa luottaa. Jos huono tuuri on tullakseen, se saattaa tulla tanne Koti-Suomeenkin.