Hyvä Maa
Neljä tuhatta vuotta sitten vaelsi Eufratin ja Tigriin laaksossa pieni paimentolaiskansa. Kansalla oli vahva johtaja, patriarkka Abraham. Abraham ymmärsi, että moniarvoisesta yhteiskunnasta seuraa vain haittaa ja sotkua - ehkä "vapauden aika" koittaisi muutamien tuhansien vuosien kuluttua. Abraham opetti kansalleen: Yksi kansa, yksi mieli, yksi kieli, yksi johtaja. Yksi laki, yksi moraali, yksi jumala. Yhdessä olemme vahvoja: Jumalan valittu kansa.
Abraham vei joukkonsa länteen. Vaikka laidunmaa oli niukkaa, ja idän raakalaisista oli aina vaivaa, tämä saattoi olla virhe. Tuskin saatiin lampaat välimeren rantaan, kun huomattiin, että ollaan mahtavan imperiumin vaikutuspiirissä. Egyptissä nimittäin rakenneltiin pyramideja juuri tähän aikaan, ja koko porukka joutui kuokan ja lapion varteen. Rakennusurakka kesti 400 vuotta. Egyptiläisten imperiumi alkoi kuitenkin rappeutua, ja kansan joukosta kohosi uusi vahva patriarkka. Mooses vei kansansa orjuudesta, ja lujitti Egyptissä hiukan rappeutunutta yksiarvoista yhteisöä: kansa sai odottaa vuoren juurella, kun Mooses hakkasi kiveen 10 käskyä.
Matka Siinain autiomaan halki oli pitkä, ja tuntui vielä pitemmältä. Siinain jälkeen oli vastassa lisää autiomaata, ja Mooses oli vanha mies. Aitiomaataivalten jälkeen hän kiipesi Nebo-vuorelle, josta aukeaa näkymä Jordan-virran laaksoon. Näkyvillä oli ensimmäinen hedelmällinen alue pitkään aikaan. Mooses ilmoitti kansalleen, että tämä on Hyvä Maa. Jumala haluaa antaa tämän maan Valitulle Kansalle.
Mooses ei koskaan tullut alas Nebo-vuorelta. Mutta Herrakansa tuli, valloitti maan, orjuutti asukkaat ja perusti kuningaskunnan. Autiomaa opettaa: Saul, Daavid ja Salomo pitivat tiukkaa komentoa.
Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Assyrialaiset valloittivat Hyvän Maan pohjoisosan 722 vuotta ennen ajanlaskumme alkua, ja Babylonialaiset eteläosan vuonna 586. Kansa vietiin taas orjuuteen, nyt Babyloniaan. 538 tulivat persialaiset, ja Kansa sai palata Hyvään Maahan. 332 kulki Aleksanteri Suuri maailmanvalloitusretkellään, ja siitä alkoi hellenistinen kausi. Itsehallintoa oli välillä enemmän, välillä vähemmän, ja 63 e.Kr saapuivat Hyvään Maahan Rooman Legioonat. Rooman imperiumi levitti kristinuskon 300-luvulla j.Kr., ja vaihtui Bysantiksi 313. Kristittyjen valtakautta jatkui vuoteen 636, jolloin autiomaan karaisemat ja profeetta Mohamedin opettamat arabit valloittivat maailmaa.
Eurooppa uinui keskiaikaansa. Yksiarvoinen yhteiskunta - primitiivinenkin sellainen - voi kuitenkin saada ihmeitä aikaan. Länsi-Eurooppalaisillakin oli yksi Jumala, ja Pyhä Maa piti pelastaa pakanoiden käsistä. Tämä tapahtui lähettämällä ristiretkiarmeijat teurastamaan vääräuskoiset, muslimit ja juutalaiset. Ristiretkeilijät terrorisoivat Hyvää Maata melkein 200 vuotta, 1099-1291. Seuraavana oli vuorossa arabien orjasotilaiden, Mamelukkien, dynastia, joka päättyi ottomaanivalloitukseen 1517.
Samaan aikaan Eurooppa oli helisemässä Ottomaanien kanssa. Turkkilaispartiot riehuivat jo Wienin lähellä maaseudulla, mutta Länsi-Unkarin feodaaliherrat pitivät pintansa. Szombatheyn ja Sopronin linnoitukset jäivät valloittamatta, ja Länsi-Eurooppa säästyi. Lopullisesti "Euroopan sairas mies" kukistui 1. maailmansodassa, ja brittijoukot marssivat Hyvään Maahan 1917.
Siirtomaa-ajattelu oli pois muodista, ja brittihallinto poistui 1948. Viisi ympäröivää arabivaltiota hyökkäsi saman tien Hyvään Maahan, ja alkoi yli vuoden kestänyt itsenäisyyssota. Siitä selvittiin. Kiusanteko kuitenkin jatkui: naapurit sulkivat sekä Suezin kanavan että Eilatin lahden Israelin laivaliikenteeltä. Herrakansa sai tarpeekseen: 1956 Israel valloitti raskaasti varustetun Siinain - 8 päivän operaatiolla. Liikennejärjestelyistä päästiin sopimukseen, ja Israel vetäytyi Siinailta.
1967 Egyptiläiset sulkivat taas liikenneyhteydet, ja Syyrialaiset ampuivat tykistöllä Israelin pohjoisia kyliä. Kuuden Päivän Sodassa Herrakansa valloitti Golanin kukkulat, Gazan alueen, Jordan-virran länsirannan ja Siinain. Mitään näistä alueista Israel ei enää antanut takaisin. Seuraava häirintäyritys tehtiin 1973. Israel vastasi etenemällä 30 km:n päähän Syyrian pääkaupungista Damaskuksesta, ja joukot ylittivät Suezin kanavan (jom kippur). Tämä riitti Egyptille. 1979 solmittiin rauhansopimus, ja 1982 Israel vetäytyi Siinailta. Arabiliitto suuttui, ja päämaja siirrettiin Karosta Damaskukseen. 1987 Puhkesi kansannousu (Intifada) miehitetyillä alueilla, joka tietysti tukahdutettiin. 1993-1994 saatiin kuitenkin aikaan rauha PLO:n kanssa. Gazan ja Jericon alueet siirrettiin arabihallintoon.
Herrakansan sotilaallinen valmius näkyy katukuvassa. Nuoria sotilaita rynnäkkökiväärit olalla vilisee. Yleinen asepalvelus kestää kolme vuotta, paitsi upseereilla 4 vuotta ja naisilla vuosi. Valmiutta on syytä ollakin: kansalaisia on viisi miljoonaa, ja näistä juutalaisia 4 miljoonaa. Vuoden 1993 bruttokansantuote asukasta kohti 13 350 USD, eli Länsi-Eurooppalaista tasoa (Suomessa 16 100, lähde CIA).
Liikenneyhteydet ovatkin toinen juttu. Alkuperäinen suunnitelmani oli laskeutua Tel Aviviin sunnuntaina 5.3. klo 13 ja matkustaa samana päivänä bussilla Kairoon. Lentoaseman infopisteessä tiedetään kuitenkin, että Kairoon kulkee bussi kaksi kertaa viikossa, sunnuntaisin ja torstaisin. Sunnuntain bussi on mennyt aamulla klo 07. Torstaita en voi odottaa millään: samana iltana pääsisi lentokoneella hintaan 136 USD. Toinen vaihtoehto olisi matkustaa ensin Jordaniaan ja sitten vasta Egyptiin.
Päätän kiertää vastapäivään: Egypti ensin. En osta vielä lentolippua, bussilla Tel Avivin keskusbussiasemalle selvittämään lisää. Siellä ei tiedetä Kairon yhteyksistä yhtään mitään. Ei myöskään Jordanian yhteyksistä, hyvä että tietävät, miten pääsee Jerusalemiin. Takaisin lentoasemalle. Ennen lentolipun ostoa uusi kysely informaatiopisteestä. Nyt löytyy toinenkin bussifirma, joka liikennöi Kairoon. Ikävä kyllä, seuraavan aamun lähtö on täynnä. Entäs Jerusalem? Jos matkustaisin ensin Jerusalemiin, ja sieltä... Löytyy vielä kolmas bussifirma, ja lähtö on seuraavana aamuna kello 8.30 - Tel Avivista.
Israeliin on helppo mennä, mutta vaikea päästä pois. Egyptin vastaisella maarajalla pitää maksaa Departure Tax 30 USD. Egyptiin meno ilmeisesti ei ole suotavaa - lentokentällä tällaista veroa ei ole. Sensijaan turvatarkastus sisältää pikkutarkan haastattelun matkan vaiheista. 15 minuutin haastattelun jälkeen vetoan turvallisuusyihin, ja kieltäydyn kertomasta ystävieni nimiä. Jokainen pikku tavara repustani tutkitaan metallinpaljastimella. Taskulampusta patterit pois, patterit sisään, tarkistetaan, palaako... Toimiiko radio? Voitteko ystävällisesti irroittaa kameran objektiivin... "Suspect Case" - poistumme alueelta - olkaa hyvä ja seuratkaa... vaara ohi, turvatarkastus jatkuu...