Jamaica Bay
(1997)
Lapsikin tietaa, että Amerikassa naiset ovat kauniimpia. Autot ovat isompia ja bensaa myydaan gallonoittain. Mitä muuta?
Tammikuinen sunnuntai, reilut viisi astetta pakkasta, tuulee, valkoinen maa. Harriman State Parkissa on US Orienteering Federationin tms harjoitusleiri. Ehdin paikalle vasta Sunnuntaina klo 11. Olin etukateen huolissani kuinka tallaiselle pulliaiselle kay kun menee liiton treeneihin. Osanottajat on kuitenkin harrastelijoita, tulleet Marylandia myoten. Porukka jaa miettimaan mitenpain tossut pannaan jalkaan, kun lahden kiertamaan rataa. Nakyvyys on nyt talvella erittain hyva, ei ongelmia.
Helmikuun toinen ja lahella nollaa. Hudson-joen itapuolelta loytyy Westchester County, ja sen pohjoispuolelta Putnam. Putnamissa on kansallispuisto nimelta Fahnestock, ja kivikkoinen ja pienipiirteinen maasto nimelta Moneyhole Mountain. Judy Dickinson on suunnitellut pistesuunnistusradan, ja neuvoo minua valttamaan vaikeimpia rasteja. Myontelen ja kerailen kaikki kauimmaiset karttaani. 86 minuuttia kuluu mukavasti ja viela jaa nelja minsaa varastoon. Hudson Valley Orienteering - seuran presidentti Jon Nash ja sihteeri Ralf Becker (Ger.) puhuvat minut helposti ympari ja liityn seuran jaseneksi.
Lauantai helmikuun lopulla. Pari astetta lamminta ja vihmoo rantaa. Suunta etelaan - siella on valtio nimelta New Jersey. Paljon muuta en sitten tiedakaan koska eksyn pikavauhtia. Onneksi mukana on kompassi. Hudson-joki on idassa, ja sen takana on Manhattan. Lopulta loytyy George Washington - silta. Ystavallinen siltapoliisi kokeilee kickbikea ja neuvoo sitten laittoman reitin polkupyoravaylalle. Sillan toiselta puolelta loytyy espanjankielinen Harlem ja 179-katu. Broadwayta etelaan. Jostain syrjakulmilta loytyy hotellin tapaisia, ja valitsen mieluummin kiinalaisten kuin mustien pitaman. Pioneer-hotellin huoneen hinta on reilut 30 dollaria, ja Kickbike-miehelle laatu riittaa. Kapakoissa ja Rocknrollklubeissa hengailua. Newyorkkerit ovat paljon ystavallisempia kuin mita voisi pitaa kohtuullisena, ja jotkut ovat hyvin viehattavia. CBGB-klubilla vaannetaan hevia niin etta korvat soi.
Ei se niin hirveaa ole, safarimies kylla paasee Manhattanille ja takaisin. Matka sillalle ei kesta sataa minuuttia kauempaa jos ei eksy. Siella ei myoskaan tarvise olla yon yli jos ei halua. Viimeinen bussi Port Authoritysta Nanuetiin lahtee viikoloppuisin 12.10. pm - silla voi tulla. Nain ainakin voisi paatella aikataulun perusteella. Naissa suburban-busseissa ei kuitenkaan ole tapana kuljettaa matkatavaraa. Kuski sanoo etta ruuma ei aukea, kickbikea ei oteta, ja hanta ei kiinnosta miten paasen kotiin.
Potkua. Tunti Harlemin lapi. Ihmiset huutelevat ja nauravat, mutta savy ei aina ole kovin positiivinen. Sillalle ja yli. Pakkasta ja tuulee, voimat vahissa. Kylassa nimelta Norwood on kapakka auki, mutta kun menen sisaan sanotaan etta tama on suljettu. Saan silti vetta, neuvottelun jalkeen. Olen kotipihassa 04.00. Voimat riittavat avaimen etsimiseen ja oven avaamiseen.
Huhtikuussa Orange County Trot, kansallinen A-tason kilpailu. Ilmoittaudun hyvissa ajoin vapaaehtoiseksi. Sunnuntai-iltana iskee reissu johonkin Oklahomaan, joten paasen jarjestamaan lahtoja. Ilmoitan kasityksenani, etta lahdot pitaa jarjestaa kilpailuohjeita ja IOF:n saantoja noudattaen. Seurauksena on etta Petrille loytyy oma hiekkalaatikko. Mina laitan direktbaanat menemaan, ja muut saavat rauhassa lahettaa kilpasarjat.
Suurin yksittainen retkeilyradoille lahtevien ryhmittyma on Navy. Sotavoimissa on selva tyonjako: armeijan pojat ja tytot suunnistavat kilpasarjassa ja laivaston kadetit retkisarjassa.
Siis Manhattanilta paasee yolla Kickbikella takaisin kotiin. Lahden Wetlands-nimisesta klubista vahan puolen yon jalkeen, ja reilun tunnin paasta alan lahestya GW-siltaa. Harlemissa kaikki on tosi tarkkaan lukittua, etenkin yoaikaan, mutta 174 kadun ja Broadwayn risteyksessa on pikkuinen kauppa auki - sisaan paasee summeria soittamalla. Ulkopuolella hengailee porukkaa. Kun tankkaan oluella ja maissikakuilla, yksi kaveri pyytaa saada kokeilla Kickbikea. Yritan aina suhtautua ihmisiin positiivisesti. Varmistan mielessani etta satulalaukussa ei ole mitaan, mita ilman en voisi elaa, ja annan luvan.
Kaveri viipyy pitkaan, olut ja kakku on uponnut nahkapussiin jo ajat sitten. Takaisin tullessaan han on sen nakoinen etta ei millaan haluaisi luopua laitteesta, ja kysyy hintaa. Vastaan etta hinta on 4000 dollaria. Naamat venyvat pitkiksi.
Potkin sillalle ja lamppu syttyy paassani. Perhana, olin samana aamuna laittanut puseron taskuun muovikotelon jossa oli vahan rahaa ja pari matkashekkia. Se pusero oli satulalaukussa. Kun varmistin mielessani etta laukussa ei ole mitaan arvokasta, en muistanut tata! Pusero on yha laukussa. Laukku on kuitenkin tutkittu, puseron huppuvetoketjua myoten, rahakotelo haipynyt, samoin fillaripumppu seka linkkuveitsi.
Tama oli viimeinen kerta kun annan neekerin kokeilla pyoraa. Mista on pienet rasistit tehty?
Heinakuu ja the the the Safari lahestyy uhkaavasti. Saattaisi olla hyva hiukan valmentautua, ainakin henkisesti. Sitapaitsi taisin toissa ilmoittaa etta lahden viikonloppuna kaymaan New Jersey Shorella.
Vahin mita voin tehda on matka Rockaway Beachille. GW sillalle, Manhattanin etelapaahan ja nyt pitaisi loytaa silta Brooklyniin. Loytyyhan se, Manhattan Bridge. Taalla on nuhruinen fillarivayla, mutta ilmeisesti siita voi ajaa joska edellani nousee sillalle neekerinainen polkupyoralla. Sillan toisessa paassa portaita alas. Portaiden mutkassa musta mies leikkii stiletilla, leikanneeko kynsiaan vai mita.
Vetta tulee taivaalta tasaiseen tahtiin, ja potkin katua nimelta Broadway. Tajuan kaantaa oikealle, ja luovin Flatbush Avenuelle. Suurin osa Brooklynia nayttaa olevan mustien aluetta, mutta suhteellisen siistia ja mukavaa. (On merkille pantavaa etta taalla ihmiset asuvat ihonvarin mukaan. Minua kiellettiin muuttamasta Nanuetin naapurikylaan Spring Valleyin, ja totta - kaikki muuttuu kaksi kilometria Nanuetista lanteen. Jos haluaa ostaa pyorailytarvikkeita halvalla kannattaa menna sinne. Yksi musta kaveri kertoi etta jos han haluaisi vuorata asunnon samasta kompleksihassakasta kuin missa mina asun, se ei onnistuisi - joku syy kylla loytyisi...)
Marine Parkway - sillasta yli ja olen Rockawayssa. Niemimaan lapi ja siina on Atlantin valtameri. Suolaista on. Sielta se Leif Ericson tuli - kova jatka. Eteenpain jatkamiseen tarvittaisiin vene. En rupea nyt tekemaan vaan kaannan vasemmalle. Rockaway Beachin puolivalista loytyy hotelli. Siella on siivottu joskus taman vuosisadan alkupuolella.
Jamaica Bay. Tata suolaista suokompleksia olen useamman kerran katsellut lentokoneesta, ja ihmetellyt etta kyllapa keksivat Hollantilaiset siirtokunnalle paikan. Well, ehka hollantilaiset eivat asuneet taalla suolla. Jamaica Bay National Recreational Arean lapi menee Gateway, jota myoten sinne paasee napparasti. Nyt vasta tajuan, etta tama ei ole mitaan joutomaata vaan New York Cityn ainutlaatuinen luontoreservaatti.
Saarissa kasvaa tihea puskaa. Tamako se on se kaupunkiviidakko?