Esihistoriallinen
Ihminen
(1994)
Kilimanjaron lumet
Joulukuussa 1993 Tansanian Kilimajarolla liikkui aika paljon porukkaa. Ystavystyn japanilaiseen Keijoon, joka lupaa tulla toukokuussa Suomeen hiihtamaan. Tapaan kaksi suomalaista, jotka molemmat tunnen entuudestaan: nehän on Taina ja Gunilla.
Yllatys, yllatys, tapasin vuorella myos ne kaksi kreikkalaista heppua, jotka lainasivat karttaani jouluaattona Moshissa. Nailla kavereilla, Panayotis ja Dimitris, on merkittava vaikutus myohempiin vaiheisiini. Keijo nimittain oli jo kiertanyt Tansanian kansallispuistot; kreikkalaisten kanssa paatamme yhdistaa voimavaramme tulevissa operaatioissa.
Moshissa juonitaan
Vuorelta laskeuduttua olisi ollut oiva tilaisuus juoksuharjoittelun aloittamiseen. Ikava kylla hommaan vuorelta alas tullessa jalkaani rakon, joka saman paivan iltana estää tossu jalassa kavelynkin. Moshista lahtien olisi ollut tosi hyvat maastot juosta vuoren rinnetta ylos ja alas aamuisin. Iltapaivisin on aika kuuma, Moshi on ainoastaan n. 1000 m mpy.
Keskiviikkona 29.12.1993 ostan siis sandaalit, ja lapsyttelen kreikkalaisten veijareiden kanssa kapakkaan. Moshissa ei ole yoelamaa, mutta ruokaravintolassa naytettään videoita. Seuraamme lyottaytyy nuorimies nimelta John. John on matkatoimiston markkinointiagentti, ilmeisesti freelance-pohjalta.
Teemme suunnitelman. Haluamme Ngorongoron kraateriin. Haluamme kahden paivan villielainsafarille, joka on tehokas: toimintaa aamuin illoin, matkat pimean aikana, keskipaivalla lounastauko. Laadimme kirjallisen safariohjelman, ja pyydämme Johnia jarjestamaan meille ko. ohjelman pohjalta tarjouksen.
Johnny ottaa puhelun Arushaan. Kaikkien mielesta on parempi menna Arushaan, ja kayda lopulliset neuvottelut siella, silla Arusha on lahempana Ngorongoroa, ja matkailualan tarjontaa on enemman.
Moshista Arushaan
Seuraavana aamuna 7.40 matkustamme ensin Johnnyn kaverin autolla linjuriasemalle, jossa nousemme bussiin. Johnny tulee mukaamme, kun ei ole muilla busineksilla sina paivana kiiretta. Bussi on tyypiltaan Reggae-bussi, ja matka silla on elamys.
Bussin valmistaja on suunnitellut ajoneuvon n. 30 ihmiselle, mutta sinne mahtuu hyvin 40. Bussi ladataan ja sitten se lahtee. Ihmiset ovat kauniita, puhtaita, hyvin pukeutuneita ja vaiti. (Ns. parempiosaista paikallista vaestoa.) Bussissa soi reggaemusiikki, ja maisemat vaihtuivat. Olemme ainoat ulkomaalaiset.
Matkalla on tietoita, ja tama 70 km:n matka kestää n. 75 minuuttia ja maksaa 550 TShs (n. 7 FIM).
Businesta Arushassa
Rahalla alkaa olla valia, seka minun etta kreikan poikain rahalla. Ei muuten, mutta kumpikin kassa alkaa olla niukka. Alkaa armoton vaantaminen AA-Safaris - nimisen toimiston konttorissa. Neuvottelemme intensiivisesti n. tunnin, ja AA:n markkinointipaallikko alkaa jo olla epatoivoisessa tilassa.
Lopulta paasemme sopimukseen; lahto on kahden tunnin kuluttua. Hollantilainen pariskunta on varannut safarinsa Nairobista, ja me paasemme siivella "puoleen hintaan", kunhan emme kerro hintoja hollantilaisille. Meidan pitää siis hieman joustaa ohjelmatoivomuksistamme.
Matkatoimisto tekee katetta lataamalla Land Roveriin kuskin, kokin ja 2 hollantilaisen lisaksi 2 kreikkalaista ja Aavikon Masain.
Polya niellaan
Kayn Johnnyn kanssa ostoksilla, John lahtee takaisin Moshiin ja me lanteen. Aavikolle tosiaan mennaan. Ajamme paallystamatonta tieta, jota ei paasisi Saabilla, pitkin Ita-Afrikan hautavajoaman (Rift Valley) pohjaa.
Syksyn 1993 lyhyet sateet ovat jaaneen Pohjois-Tansaniassa tulematta, ja kuuma on. Ikkunat auki ajetaan, ja valilla tulee autoja vastaan. Kun taalla istuu kaksi tuntia autossa, vaatteet olvat keittopesun tarpeessa.
Lake Manyara
Iltapaivan kuluessa paasemme hautavajoaman lansilaidalle, jossa on Lake Manyara - niminen suolajarvi ja saman niminen kansallispuisto. Puistoon tulee lansipuolen ylankoalueelta monta puroa, ja siksi siella on kuivanakin aikana aika viheraa. Puisto on aika pieni.
Aloitamme paviaaneilla. Sitten vesikauriit, seeprat, kirahvit, gnut, impalat, puhvelit, flamingot, virtahevot, norsut ja apinat. Puiston erikoisuutena on kuulemma se, etta leijonat kiipeavat mielellaan paivalevolle puuhun. Niita ei kuitenkaan nay.
Mina olen porukan ainoa metsastaja, ja muutenkin ainoa luonnonkansan edustaja. Kreikkalaiset kaverini odottivat safarilta enemman kuin saavat. Mina naen enemman kuin odotin. Mielestani elaimia on liikaa ja liian lahella.
Kun ajamme tallaiseen peitteiseen puistoon autolla, tulemme ulkopuolisena paikalle - niinkuin katsoisimme luontofilmia telkkarista.Luonnollisessa tilanteessa, ollessaan osa luontoa, ihminen on saalistaja, ja elaimet vaistavat. Nama ovat kesyja. Tunnelma on lahempana elaintarhaa kuin metsastystilannetta.
Yovymme puiston lahella, hautavajoaman pohjalla olevalla leirintaalueella teltassa, nautimme maittavan paivallisen, olutta ja trooppista romantiikkaa.
Ngorongoro
Manyaralta noustaan hautavajoaman reunalle, ja jatketaan lanteen. Ngorongorossa on valtava vanhan tulivuoren kraateri, lapimitaltaan 16-19 km. Kraaterin reunat ovat n. 2300 m merenpinnan ylapuolella, ja pohja 600 m alempana. Pohja on tasaista ruohosavannia; ilmeisesti korkea soodapitoisuus pitaa puut ja pensaatkin poissa.
Kraaterin pohja on loistava laidun, ja se on taynna riistaa. Reunoilla on vehrea kasvillisuus ja erittain miellyttava ilmasto. Ilma on kirkasta ja kevytta hengittaa.
Ngorongoron kansallispuiston alueelta, n. 30 km kraaterista on loydetty tahanasti vanhimmat ihmisen jaannokset. Australopithecus eli taalla n. 4 miljoonaa vuotta sitten; Homo Habilis jatti jalkensa n. kaksi miljoonaa vuotta sitten, ja Homo Erectus miljoona vuotta myohemmin.
Tama on masaimaata. Masaiden karja, vuohet ja aasit laiduntavat kraaterin reunoilla ja ulkopuolella, ja ne kayvat juomassa myos pohjalla. Masaissa kuitenkin on paljon nykyihmisen piirteita. Huomaan sittenkin olevani esihistoriallinen ihminen. Paatän asettua Ngorongoroon.
Esihistoriallinen Ihminen
On aika tutustua uuteen ymparistoon. Kierran kraaterin reunaa; kukkuloiden valista nakyy Serengetin tasanko. Pudotan kraateriin; masaiden aasit laidunsivat rinteessa. Aasi on masaille etupaassa lihakarjaa, ja niita on maastossa paljon.
Hyeenat ottavat iltapaivan mutakylpyja kraaterin pohjalla. 20 metrista tarkkailtaessa lihakset eivat varahda, mutta aistit ovat valppaina. Kraaterin pohjan pikkujarvi on punaisena flamingoja. Paikalle hiippaillessani kongoni (hartebeest) paattaa ottaa hatkat.
Kolme leijonaa vetelee paivaunia puron varressa. Samalla tulee vahdittua puhvelinhaaskaa. Puhvelin tappaminen on leijonille kova urakka, ja nama ovat saaneet aikuisen yksilon. Kaksi muuta leijonaa vahtii saalistaan tasangon ruohikossa. Korvat vain nakyy - paras kiertaa vahan kauempaa.
Iltapaivan helle vasyttaa, seka seeproja etta sarvikuonoja. Minulla on aikaa odottaa, ja yksi Reino palkitsee sen lahtemalla jaloittelemaan.
Iltaa kohden puhvelit piristyvat, mutta lammessa lojuva hippo ei nayta elon merkkeja.
Yksinainen urosnorsu esittaa erikoisen naytelman. Se partioi kuin jotain maasta etsien; tulee vuoroin kohti, kulkee vuoroin poispain, edeten koko ajan pitkan lammen rannan suunnassa. Pitkana viipottava penis paljastaa pojan tarkoitusperat. Viimein potentiaalisen sukupuolikumppanin jalki loytyy, ja norsu haipyy sita seuraten kraaterin rinteen metsaan. Ei tainnut kaveri malttaa itse juodakaan!!
Lammen rannassa joudun itse kamppailuun ruuasta, ja vielapa havian. Lopettelen lounasta istuallani, ja joku lyo minua polveen. Samalla kadessani ollut jo kaluttu luu on haipynyt. Reilun kokoinen haukka haipyy horisonttiin luuni nokassaan, ja huitaisi mennessaan siivella polveen. Epaonneksi haukalle, luu oli jo varsin puhdas!
Nousen yopymaan kraaterin reunalle - paikan nimi on Simba (Leijona) Campsite. Taalla nukutaan yhteisossa, jota yon aikana vartioi Masai valjareikaisen kivaarin kanssa.
Aamulenkki Ngorongorossa
Esihistoriallinen ihminen on taalla kotonaan. Kansallispuiston saannot kieltavat autosta ulos tulemisen, jos elaimia on 200 m lahempana.
Lenkillahan voi kuitenkin kayda, jos lahtiessa ei nay elaimia liian lahella. Lahden kello 05.50.
300 metria leirista loitottuani juoksen seepralauman halki. Seeprat vaistavat. Juoksen 4 kilometria, ja joku rytisee pensaikossa; puhveli karkkoaa 15 metrin paasta jyrkkaan ylamakeen.
Jatkan sata metria, ja mutkan takana nakyy lauma lehmia - ei, ne ovatkin puhveleita. Jarki kateen; niita on monta, ja jokainen painaa 10 kertaa enemman kuin mina. Kaannynpa takaisin, 8 km aamulenkki saa riittaa.
Kysaisen oppaalta puhveleista. Yksinainen puhveli voi olla vaarallinen - laumassa viihtyvat ovat yleensa ujoja. Oppaamme ei tunne tapauksia puhvelin tappamista ihmisista viime vuosilta. Syksylla 1993 nuori Masai sai surmansa Ngorongoron alueella puolustaessaan karjaansa, leijonan sita ahdistellessa. Masaiden on vartioitava ja puolustettava karjaansa - Tansanian valtio ei korvaa petovahinkoja.
Viela 1970-luvulla salametsastys oli paljon pahempi ongelma kuin nykyaan (1994). Salametsastyksen valvonnan yhteydessa moni puistonvartija sai surmansa, osa myos arsyyntyneiden elainten surmaamina. 1970-luvulla puistojen henkilokunta liikkui jalan, nykyaan pelkastaan autolla.